Vertaisryhmät
TOIVEENA SISÄINEN PARANEMINEN
Kristillinen toipumisryhmä (Krito-ryhmä) tarjoaa turvallisen paikan oman elämän hahmottamiseen ja ongelmien työstämiseen.
Ryhmissä pyritään luomaan hyväksyvä ja armollinen ilmapiiri, jossa jokainen voi rehellisesti kertoa omaa tarinaansa.
Vertaisryhmä kumoaa myyttiä, että vain minulla on tällaisia kokemuksia, tällaista ahdistusta. Sanotaankin osuvasti, että kaikkein intiimeimmät asiat ovat kaikkein yleisimpiä, vaikka sitä voi olla oman tuskan keskellä aluksi vaikea ymmärtää.
Moni ryhmään tullut on kertonut etsineensä jo kauan paikkaa, jossa voisi kertoa kuinka paha olo hänellä on. Toisten ryhmäläisten hyväksyntä ja havainto "minua ei hylätäkään, vaikka tulen näkyviin oman kipuni kanssa", rohkaisee jatkamaan eteenpäin.
Toipuminen KRITO-ryhmässä
Kristillisissä toipumisryhmissä tuhannet ihmiset ovat saaneet apua oman elämänsä kipuihin ja ahdistuksiin. KRITO-ryhmät ovat sielunhoidollisia tukiryhmiä, vertaisryhmiä ja jakamisen paikkoja, joissa opetellaan puhumaan totta omista kokemuksista, tunteista ja teoista.
Kristillinen vertaisryhmä on vahva väline. Ryhmän yksinkertaiset ja toimivat elementit ovat oman tarinan kertominen, toisten tarinoiden kuuleminen, kirjoittaminen ja rukous.
1. Oman tarinan kertominen.
Ryhmäläisillä on mahdollisuus hahmottaa ja kertoa omaa tarinaansa. On lupa puhua totta ja lupa muistaa.
Kivun kohtaaminen ja siitä puhuminen ei ole helppoa. KRITO-ryhmässä ei kauhistella, arvostella tai arvioida toisten kertomaa, vaan pyritään luomaan hyväksyvä ja armollinen ilmapiiri, jossa luottamus itseen, toisiin ja Jumalaan voi vähitellen kasvaa. Toisten ryhmäläisten myötätunto ja hyväksyntä rohkaisevat tulemaan pelon ja häpeän alta näkyviin ja kohtaamaan asioita, joita on paennut ja peitellyt. Armollisuus ja keskinäinen yhteys ovat olleet monelle ryhmän tärkeä anti.
Ryhmässä jokainen on oman elämänsä asiantuntija. Omaa tarinaansa saa kertoa rauhassa pelkäämättä toisten mestarointia. Jokaisella on ryhmässä oikeus matkalla oloon ja oman oivalluksen kautta oppimiseen.
Elämäntarinan sanoittaminen auttaa hahmottamaan omaa elämää, näkemään asioita uudessa valossa ja löytämään merkityksiä. Toipumisprosessin kuluessa pelon ja häpeän sävyttämä tarina aletaan nähdä uudella tavalla. Pelko ja häpeä väistyvät vähitellen ja kertoja alkaa nähdä tarinansa selviytymistarinana: "Tästä kaikesta olen selvinnyt". Vaikeat kokemukset muuttuvat osaksi tarinaa, eivätkä ne enää samalla tavalla estä elämästä. Oman tarinan keskellä näkyy monesti myös Jumalan huolenpito ja johdatus.
2. Toisten tarinoiden kuuleminen
Oman tarinan kertomisen lisäksi jokainen saa kuulla toisten ryhmäläisten tarinoita, heidän kamppailujaan ja löytöjään. Tätä kautta syntyy yhteyden kokemus ja havainto: en olekaan yksin, erilainen, jotenkin kummallinen.
Toisillakin on vastaavanlaisia kokemuksia ja omat kamppailunsa. Toisten tarinat voivat myös synnyttää arvokkaita omaa elämää koskevia oivalluksia. On suuri lahja saada rinnalleen ihmisiä, jotka suostuvat jakamaan tarinansa ja toivonsa.
3. Kirjoittaminen
Kirjoittaminen auttaa oman tarinan hahmottamisessa ja työstämisessä. KRITO-ryhmässä kirjoittaminen tapahtuu vastaamalla työkirjan kysymyksiin sekä pitämällä (vapaaehtoisesti) päiväkirjaa.
4. Rukous
Rukous on keskeinen elementti kristillisessä toipumisessa. Se on myös valtava mahdollisuus. Emme ole vain omien mahdollisuuksiemme varassa, vaan uskomme itsemme ja asiamme Jumalan hoitoon.
KRITO-ryhmässä jokaisella on mahdollisuus tuoda rukousaiheeksi asia, johon tarvitsee Jumalan apua juuri siinä elämän tilanteessa. Rukous ympäröi koko toipumisprosessia, sillä jokainen ryhmän jäsen sitoutuu rukoilemaan jonkun toisen puolesta seuraavan viikon kokoontumiseen asti.
Toipuminen tarkoittaa aina muutosta. KRITO-ryhmän tarkoitus on tarjota turvallinen paikka, jossa muutos on mahdollinen. Parhaimmillaan KRITO-ryhmä on paikka, jossa voi olla oma itsensä ja kokea tulevansa hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on.
|
"Sinä, Herra, et hylkää ketään,
joka etsii sinulta apua."
Ps. 9:11 |
Yllä oleva teksti kirjasta Toiveena sisäinen paraneminen (Sinkkonen, Tähtinen, Karas-Sana, 2006)
|